Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Se oli musta, pitkä ja kova ja pakattu kaksimetriseen, kankaiseen pussiin. Se oli painava, ja sitä oli hankala kuljettaa. Olin saanut kesälahjaksi kokoontaittuvan ohjaajantuolin. Mistään kalliista lahjasta ei ollut kyse, mutta jonkun mielestä tämä oli hauska oivallus.

En tiennyt, mitä olisin tehnyt tuolille. Miten kuljettaisin sen työpaikalta kotiin julkisissa? Parvekkeelleni ei moista hökötystä mahtunut, eikä se olisi edes sopinut muiden kalusteiden kanssa yhteen. En omistanut mökkiä, jonne sen olisi voinut viedä. Kesätuoli oli minulle täysin turha. Panin sen toimistolla työhuoneeni nurkkaan, ja sinne se jäi. En tiedä tänäkään päivänä, mitä sille on tapahtunut.

Kerran sain lahjaksi valtavan joulukukka-asetelman. Punotun korin halkaisija oli vähintään kolmekymmentä senttiä. Koriin oli sommiteltu sammalta, kukkia, kasveja, käpyjä, rusetteja, kanelitankoja, nauhaa. Kaunis se oli, mutta aivan liian iso pieneen asuntoon. Siellä ei ollut leveitä ikkunalautoja. Ikkunalautoja ei ollut lainkaan. Ei ollut tasoja, joiden päälle asetelma olisi sopinut. Olohuoneen pöytäkin olisi täyttynyt kokonaan. Muistaakseni panin sen lattialle sanomalehden päälle, kun en muuta keksinyt.

Kesätuolilahjan antoi työnantaja. Toimitusjohtaja hykerteli tyytyväisenä, kun oli keksinyt niin mainion kesälahjan, ja halpakin se oli. Hänellä itsellään oli omakotitalo isoine pihoineen, kesämökki ja sukutila. Kyllähän niihin muutama kesätuoli upposi kevyesti.

Joulukukka-asetelman sain sukulaiselta. Hän näytti onnelliselta, kun sai ojentaa minulle painavan paketin. Joulumuistaminen oli hoidettu kunnialla. Ei mitään pientä ja vaatimatonta, vaan kallis ja mahtava joulukukkakori. Sukulainen asui isossa asunnossa, jonne mahtui heittämällä kukka-asetelma jos toinenkin.

Esimerkeissä lahjanantajat tarkoittivat hyvää, mutta he olivat miettineet lahjaa ennemmin omasta näkökulmastaan kuin lahjansaajan. Heillä itsellään oli tilaa, johon sopi huomaamatta muutama uusi tuoli tai kukka-asetelma.

Lahjan miettiminen ei ole helppoa. Pitää asettua vastaanottajan asemaan. Onko hänellä toiveita lahjasta? Voisiko antaa aineettoman lahjan? Tarvitseeko hän kenties rahaa esineen tai lahjakortin sijaan?

Sama pätee teksteihin. Mieti vastaanottajaa, kun kirjoitat. Kuinka paljon hän tietää ennestään asiasta? Pitääkö taustoittaa? Minkälainen tyyli sopii?

Näiden kysymysten perusteella osaa jo muotoilla sellaisen tekstin, jonka vastaanottaja ymmärtää ja jossa on häntä kiinnostavaa asiaa.

Aina vastaanottajasta ei tiedä juuri mitään. Silloin pitää nähdä vaivaa ja yrittää selvittää taustoja. Joskus pitää turvautua oletuksiin ja päätelmiin, mutta ne eivät saa vääristää sanomaa. Pitää kirjoittaa mahdollisimman neutraalisti ja ystävällisesti ja kohteliaasti. Selkeästi muotoiltu viesti menee parhaiten perille.

Vaihtoehtojen esittäminen antaa vastaanottajalle mahdollisuuden päättää. Valmiista vaihtoehdoista on helpompi valita kuin keksiä kokonaan oma.

Jos työpaikoilla halutaan antaa lahjoja, voi esittää vaihtoehtoja. Haluatko kesätuolin, rantapallon vai pyyhkeen? Sukulainen voi kysyä, haluatko joulukukan, suklaata tai viiniä. Silloin tulee huomioitu olo.

Viestinnän asiantuntija Tuija Metsäaho pitää kieliaiheista blogia Elämänpuu. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri (suomen kieli) ja HSO-sihteeri.
Lue lisää: https://elamanpuu.blog/.

Tutustu myös Tuija Metsäahon maksulliseen Eloa teksteihin, ilo kirjoittamiseen! -verkkokurssiin, joka antaa eväitä työelämätekstien tekoon ja kirjoitusprosessin hiomiseen. Lisätietoja kurssista löydät osoitteesta: https://www.viestintakurssit.fi/tuote/eloa-teksteihin-iloa-kirjoittamiseen-verkkokurssi/

Lue myös Metsäahon aiemmin julkaistut kolumnit Pitääkö päiväkirjat polttaa?, Tuota tekstiä vähitellen, Muutama sana espanjaksi, Vihjaamalla viesti perille, Voimalauseet käyttöön, Ennakkoluulot on ja Otsikon jälkeen tulee piste.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.